Pardosa Jack - Tuulennopea

y l e i s t i e t o a
Nimi » Jack
Suomennos » jätkä, jakki
Kutsutaan » Jack
Lisänimet » Pardosa/Susihämähäkki
Ikä » 5 vuotta
Laji » koirasusi (susiprosentti 25%)
Rotu » sekarotuinen (saksanpaimenkoira/itäkanadansusi/siperianhusky/venäjänajokoira)
Sukupuoli » uros
Liittouma » oma lauma (noin 90 koiraa), Masurao, Kabocha


Motto » "Voit juosta, mutta pakoon et pääse."

Tunnari » the GazettE - Chizuru
Ääninäyte » Kuroda Takaya (Darcia)


u l k o n ä k ö
Saksanpaimenkoiran piirteet ovat periytyneet Jackille hyvin voimakkaina. Uroksella on hoikka mutta voimakas kroppa. Selkälinja on aavistuksen verran laskeva. Korvat ovat suurehkot ja pystyt. Siperianhuskyn geeneistä kielivät hyisen siniset silmät. Jackin pohjaväri on vaaleanruskea. Selkäpuoli sekä kasvojen merkit ovat taas tummanruskeat. Mitä merkkeihin tulee, ei Jack juuri poikkea suvusta.
Jack ei ole mitenkään erikoisen lihaksikas, sillä se on miltei koko elinikänsä ajan keskittynyt pitämään kroppansa mahdollisimman kevyessä kunnossa. Voima sen sijaan löytyy pitkähköistä raajoista. Jackin liikkeet ovatkin nopeita ja ketteriä, kun ei ole liikaa massaa painoa lisäämässä. Säkäkorkeutta uroksella on 65 senttimetrin verran ja painoa noin 30 kiloa.



l u o n n e h d i n t a
Ylpeä, muttei ylimielinen olemus. Perhosenkevyt hymy huulilla. Sinut kohdatessaan tämä rauhallinen seropi tervehtii kohteliaasti pehmeällä äänellään ja väläyttää hurmaavan hymynsä, joka tuntuu olevan yksinomaan sinulle omistettu. Saattaapa hän kehua silmiäsikin.

Ensisilmäykseltä Jack on viehättävä ja sivistynyt herrasmies, joka ihastuttaa kohteliaalla puheellaan, hienovaraisilla kehuillaan sekä ystävällisellä hymyllään.
Jack on hyvätapainen ja hurmaava niin uroksia kuin narttujakin kohtaan. Koskaan uroksen ei kuulla korottavan ääntään huutamiseen, eikä nähdä paljastavan hampaitaan uhmakkuuden merkiksi. Tähän nuoreen seropiin on taatusti helppo ihastua, onhan kyseessä oikea herrasmies, vieläpä varsin komea sellainen.
Jack on juuri sitä, mitä lempeältä laumajohtajalta voi odottaa - penturakas, kiltti, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Toisten silmissä uros saattaa taas vaikuttaa naiivilta hölmöltä tämän säästäessä vihollistensa hengen.
Kuitenkaan Jackista välittyvä kuva ei ole yhtä vilpitön kuin uros antaa ymmärtää. Karismaattinen nuorukainen on ulkokuorensa alla pesunkestävä murhaaja. Vaikka uros päästääkin sitä tai läheisiään loukanneet menemään, se etsii ne ennemmin tai myöhemmin tassuihinsa ja silloin jälki on rumaa. Jack on kostonhimoinen, vaikka näyttääkin ottavan herjat hyvin tyynesti vastaan. Nuorukainen toimii varjoissa muiden tietämättä. Se etsii halveksimansa henkilön ja tappaa sen jos vain suinkin kykenee, yleensä myös syö sen tai ainakin osan.

Jackin tunne-elämä on ailahtelevaista. Nartut eivät helposti saa sen päätä pyörälle, jos ollenkaan. Syvimmät tunteensa Jack piilottaa mestarillisesti viileänrauhallisen ulkokuorensa alle, eikä ole kovin häävi tuomaan niitä esille. Eikä sillä, että Jack edes haluaisi kenellekkään avautua mielensä myllerryksistä.



h i s t o r i i k k i
Jack syntyi esikoisena kolmen pennun pesueeseen. Kyseessä oli vahinkopentue, karkuteillä ollut emo oli tavannut puhdasrotuisen saksanpaimenkoirauroksen ja tuloksena tapaamisesta oli kolme suloista pienokaista. Jackin sisarukset annettiin uusiin koteihin, mutta Jack päätettiin pitää. Kotikoirana Jack oli hyvin miellyttävä - se oli tottelevainen ja hyvin koulutettu ja jo yksivuotiaana sitä pystyi kuljettamaan kylälläkin hihnatta ilman pelkoa siitä, että koirasusi karkaisi. Jack oli oman pienen kotikaupunkinsa varsinainen vetonaula: vauvasta vaariin useimmat vastaantulijat jäivät mielellään rapsuttelemaan kilttiä ja rauhallista koirasutta. Jack omistajineen esitteli temppujakin yleisölle kauppojen pihoissa. Käytettiinpä Jackia myös metsästykseen, mutta vain harvoin ja lähinnä lintujen haukkumiseen.
Metsälenkkejä Jack rakasti eniten, koska silloin sen ei tarvinnut kulkea aivan isäntänsä vierellä, vaan sai juoksennella miten tykkäsi. Ollessaan puolitoistavuotias, Jack törmäsi eräällä metsälenkillä sakemanniurokseen. Uroot päätyivät keskustelemaan. Keskustelu jotakin kautta siirtyi Jackin emoon, jolloin sakemanni tunnisti Jackin pojakseen. Rupattelu isän ja pojan välillä jatkui. Isä kertoi Japanissa asuvasta veljestään, Johnista, joka oli osa Ohun legendaarisien villikoirien laumaa. Jack olisi mielellään kuullut lisää, mutta tajusi, että isäntä oli huudellut sitä jo viitisen minuuttia.

Isä ja poika tapasivat silloin tällöin metsälenkeillä. Jackin elämä kuitenkin mullistui sinä kesänä, kun se oli täyttänyt kaksi vuotta. Muuan japanilaispariskunta, joka oli lomalla Suomessa, pääsivät ihailemaan Jackin tottelevaisuutta kerran, kun isäntä esitteli lemmikkinsä taitoja kylällä. Pariskunta uteli, olisiko isäntä kiinnostunut myymään koirasuden. Vaikkei mies aluksi ollut suostuvainen, niin lopulta pariskunta tarjosi summaa, josta ei kertakaikkiaan voinut kieltäytyä. Nimittäin 1500 euroa oli isännän silmissä järjetön hinta sekarotuisesta eläimestä.

Jackin uusi koti odotti Sapporossa, Hokkaidon saarella, jonne se lensi uusien omistajiensa kanssa. Jack sopeutui hyvin ja kiintyi omistajiinsa. Kävi ilmi, että uroksen uudet omistajat työskentelivät tivolissa ja näin ollen Jack pääsi osaksi viihdealaa. Se nautti esiintymisestä ja sille opetettiin muunmuassa tasapainottelua nuoralla.
Vuoden sitä iloa kestikin, mutta eräänä talvi-iltana, kun kolmihenkinen perhe oli palaamassa töistä kotiin, hyppäsi tielle peura. Isäntä menetti auton hallinan ja he suistuivat ojaan. Jack löi päänsä siinä rytäkässä ja menetti tajuntansa. Muutamaa tuntia myöhemmin uros tuli tajuihinsa. Ihme kyllä se oli selvinnyt lievällä aivotärähdyksellä. Omistajat eivät olleet yhtä onnekkaita, vaan olivat menehtyneet heti. Sekava koirasusi kömpi ulos rikkoutuneesta ikkunasta ja lähti hoipertelemaan metsään. Se eksyi tietämättään paikallisen villikoiralauman reviirille. Uros menetti tajuntansa uudestaan. Onneksi villikoirat olivat haistaneet sen. Koirat veivät Jackin mukanaan ja hoitivat sen kuntoon.

Herättyään Jack ei muistanut juuri mitään muuta kuin veren ja bensiinin hajun. Aluksi se yritti paeta villikoiria, mutta tavattuaan karismaattisen johtajan, se muutti mieltään. Jack hyväksyttiin laumaan ja ajan kuluessa vanha johtaja näki potentiaalia nuoressa seropissa. Kun johtajan aika tuli, se myönsi paikkansa Jackille. Jack oli kuin syntynyt johtamaan, lauma ei kyseenalaistanut uroon päätöksiä ja tahtoa. Löysipä Jack itselleen kenraalitkin laumasta, Makkan ja Yuun. Makka ja Yuu saivat kuitenkin surmansa naapurilauman hyökkäyksessä. Loppu lauma pakeni Sapporon toiseen laitaan. Vaikka Jack näytti käsittelevän tappiota ja menetyksiä järkevästi, se hautoi mielessään kostoa. Eräänä yönä se vaelsi naapurilauman alueelle. Se pääsi livahtamaan vartioiden ohi. Naapurien johtaja, Tori, oli kuitenkin hereillä. Se uros oli pelkuri, eikä uskaltanut taistella itse, vaan pisti alamaisensa töihin. Jack ei ollut kiinnostunut tappelemaan niitä vastaan, vaan taidokkain väistöin keplotteli tiensä niiden ohitse. Tori lähti pakenemaan, Jack puolestaan raivokkaaseen takaa-ajoon. Ne juoksivat puoli tuntia epätasaisessa metsämaastossa, kunnes Torin kunto ei enää kestänyt. Se anoi armoa Jackin upottaessa hampaansa sen kurkkuun, mutta seropi ei ollut aikeissakaan säästää sitä. Jack tappoi Torin ja söi osan sen sisäelimistä. Miksi se niin teki, ei ole tiedossa. Kaipa auto-onnettomuudessa saatu tärsky oli vaurioittanut Jackin päätä ja Makkan ja Yuun kuolema saanut jonkin lopullisesti napsahtamaan. Jack poistui paikalta. Torin vartijoita tuli vastaan ja ne arvasivat loput Jackin turkilla helmeilevän veren ansiosta. Jack lupasi säästävänsä ne, jos ne lähtisivät heti.
Torin laumaan aikoinaan pakotetut Jack hyväksyi omaan laumaansa.
Se oli ilta, jonka jälkeen Jack oli alkanut toimimaan, niinkuin se toimii - varjoissa ja salaa, kostonhimoa täynnä niitä kohtaan, jotka sitä kohtaan ovat väärin tehneet.



t a i s t e l u t a v a t
Jack ei ole mitenkään erityisen voimakas, mutta sitäkin nopeampi ja kestävä juoksija. Tavallisesti Jack vältteleekin voimankäyttöä ja pyrkii väsyttämään vastustajansa väistelemällä. Lisänimen Pardosa se onkin saanut siitä, ettei se yritä riepottaa uhrejansa hengiltä raa'alla voimalla, vaan jahtaa nuo väsyksiin, jolloin loppu hoituu leikiten.

Voima » • • •  
Taito » • • • •  
Karisma » • • • • •  
Nopeus » • • • • •  
Kestävyys » • • • • •
Älykkyys » • • • • •  
Puruvoima » • • •
Kivunsietokyky » • • •  
Ketteryys » • • • •
Refleksit » • • • •
Puissa hyppely » • •
Tasapaino » • • • •
Uimataito » • • •
Metsästystaito » • • • •
Tekniikat » • • •
Vaarallisuus » • • • •

Aistit

Näkö » • • • •
Kuulo » • • • • •
Maku » • •
Haju » • • • • •
Tunto » • • • •

t e k n i i k a t
Rotary Kick - Jackin oma hyökkäys. Rotary Kickissä koira tarvitsee vauhtia pyöriäkseen ilmassa samalla periaatteella kuin Zetsu Tenrō Battōgassa. Pyörimisliike tapahtuu kuitenkin vain kerran pari, koira käpertyneenä keräksi. Kun etäisyys on oikea ja koira on ilmassa selällään, se potkaisee kohdettaan takajaloillaan. Jalkavoimista riippuen Rotary Kickin suorittaja voi murtaa kohteeltaan luita, mikäli isku kohdistuu oikein. Isku voi myös tappaa, jos se osuu edestäpäin esimerkiksi kuonoon, jolloin nenäluu survoutuu todennäköisimmin aivoihin. Hyökkäys vaatii äärimmäistä tarkkuutta - jos potkaisee liian aikaisin, se voi johtaa pahoihin lihasrevähdyksiin, jopa luiden muljahtamiseen pois paikoiltaan. Jos taas liian myöhään, potkussa ei ole tarpeeksi tuhovoimaa.

Kūchū Sappō - Hyökkäyksessä koira hyökkää uudelleen ja uudelleen vastustajansa kimppuun hampaillaan viiltäen niin nopeasti, ettei vastustajalle jää aikaa vastahyökkäykseen.

Shi no dansu - Tässä koira ikäänkuin tanssahtelee, minkä on tarkoitus hämätä vastustajaa ennen hyökkäystä.


h e i k k o u d e t
Jackin fyysisesti heikoin kohta on pää, joka otti kovaa iskua auto-onnettomuudessa. Toisin sanoen ei tarvita kuin yhteentörmäys ja Jack on kanveesissa, tai ainakin pyörryksissä.
Nartut ja pennut voidaan luokitella myös heikkouksiin, sillä noiden avulla urosta voi kiristää. Jackilla on myös suojeluvaisto ihmisiä kohtaan, etenkin lapsia.






Suhteet



Pelaaja » Buruizaa

c o p y r i g h t s
Kuva © Buruizaa
Tiedot © Buruizaa
Lyriikat © the GazettE