The memories of the

Bellatrix

Nuori Akitan näköinen koira istui Gajyon reunalla ja katseli ympärilleen. Tämä oli jostain syystä herännyt varhain aamulla ja koitti nyt herätä tähän päivään. Bella katseli nousevaa aurinkoa murheellisena ja tunsi sisällään paljon tunteita, jotka tämä olisi halunnut purkaa jotenkin. Bellatrix ei kuitenkaan uskaltanut päästää aitoja tunteita valloilleen.

Naaras huokaisi hiljaa ja tukahdutti tunteensa itkeä. Jostain syystä naaras ei vain saanut nukuttua yöllä. Pimeys pelotti Bellaa jostain syystä. Bellatrix olisi halunnut Isanagin vierelleen, mutta uroksesta ei ollut kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Bellatrix ei vain jaksanut enään esittää vahvaa ja hymyillä kokoajan. Se oli todella rasittavaa, mutta tämä ei ollut saanut pitkiin aikoihin aitoa huolenpitoa. Ei siitä se ei johtunut. Bella ei vaan ei osannut ottaa aitoa huolenpitoa vastaan. Tunteet vain olivat tämän sisällä yksi suuri aukko, joka pelotti tätä todella paljon.

Yukimura

Yukimura oli varsin hilpeällä tuulella tähän aikaan aamusta. Sekarotuisella ei ollut huolen häivääkään, sillä kaikki oli toistaiseksi sujunut rauhallisesti ja eihän uros nyt yleensä muutenkaan murehtinut turhaan. Nuori uros vilkaisi muutaman kerran molempiin suuntiin, kunnes antoi jalkojensa lähteä kuljettamaan itseään niin kovaa kuin ne vain suinkin pystyivät. Yukimura otti vauhtia ja loikkasi niin korkealle ilmaan kuin kykeni. Ikuisuudelta tuntuva pudotus oli kevyesti alkaneen loikan sijaan varsin pitkä matkansa takia ja Yukimura melkein kaatui. Sen tähden uros pysähtyikin hetkeksi aloilleen ja kuunteli. Jostain kuului hiljainen huokaus.

Yukimuran oli pakko ottaa selvää äänen lähteestä, ja lähti hitaasti askeltamaan kohti tiheämpää metsää. Päästyään pusikon läpi, tämä huomasikin veljentyttärensä Bellatrixin. "Kas kas, mitäs sinä täällä murehdit näin kauniina päivänä." Yukimura pamautti paikalle.

Bellatrix

Naaras oli uppoutunut ajatuksiinsa, eikä kuullut Yukimuran lähestyvän. Bellan kuullessaan yhtääkkiä äänen takanaan tämä säikähti ja nopeasti nousi seisomaan kääntyen samalla uroksen puoleen. Pienen hetken ajan Bellatrix ei tunnistanut setäänsä ja silmistä saattoi nähdä sekavan katseen. Tila meni kuitenkin yhtä nopeasti ohi, kuin oli tullutkin. Tämä hymyili sedälleen iloisesti ja toivoi, että uros ei kysyisi äskeisestä mitään. "En minä mitään täällä murehdi. On vain hiukan tylsää, kun veljiä ei ole näkynyt vähään aikaan" Bellatrix selitti huolettoman oloisesti ja toivoi sen menevän läpi Yukimurasta.

Bellatrix siirsi synkät tunteensa piiloon ja keskittyi nyt täysin setäänsä. Naaras oli oppinut, että tunteet pystyi unohtamaan hetkeksi keskittymällä johonkin muuhun. Yukimura oli tullut sopivasti paikalle ja estänyt näin Bellaa vaipumusta syvempään masennukseen.

Yukimura

Uroksen hymy hiukan hiipui toisen säikähtäessä ja muuttuessaan hämilleen, ikään kuin Yukimura olisi ollut toiselle aivan ventovieras. Naaraan hymy kuitenkin palautti samantapaisen ilmeen uroksen kasvoille takaisin ja tämä kallisti päätään kysyvästi.

Kun Bellatrix kertoi murehtivansa vain tylsyyttään, Yukimura siristi hiukan epäuskoisesti silmiään ja käänsi toista korvaansa hiukan takaviistoon. Älykäs uros tunnisti taustalla olevan jotain muuta, mutta antoi sen unohtua nyt ja keskittyi veljentyttäreensä.

"Oletkos nähnyt isääsi missään?" Yukimura kysyi sitten. Weed oli yleensä aina joka paikassa ensimmäisenä, mutta nyt tuo oli kummallisesti vain...kadonnut? Uros istuutui alas ja katsoi taas Bellaa kysyvästi.

Bellatrix

Naaras katsoi setäänsä tutkivasti hetken ajan silmiin ja huomasi sen unohtavan äskeisen tapauksen. Yukimuran kysymys sai Bellan kohottamaan korvansa pystyyn ja naaras alkoi miettiä milloin oli viimeksi nähnyt isänsä. Tämä huomasi setänsä menevän istumaan ja otti istui myös itse. Setänsä kysyvä katse sai Bellan hymähtämään hiljaa. "Siitä on kyllä aikaa milloin olisin nähnyt isän viimeksi. Orionia ja Rigeliä ei ole myöskään näkynyt pitkään aikaan." Bellatrix kertoi ja alkoi huolestua. Sen puolisoa ei ollut myöskään näkynyt moneen päivään ja naaras alkoi olla levoton. Isanagilla oli tähän rauhoittava vaikutus, mutta nyt se alkoi kadota.

Bellatrix kallisti hiukan päätään ja katsoi setäänsä huolestuneena. "Outoa, että kaikki ovat vain yhtääkkiä kadonneet." Tämä sanoi ja alkoi miettiä pitäisikö näiden olla huolissaan. Olivathan veljet pentuinakin menneet muutamiksi päiviksi piiloon ja huolestuttaneet kaikki kunnolla. Kuitenkin nyt he eivät olleet enään pentuja ja katoamiset olivat huolestuttavia.

Yukimura

Sekarotuinen nyökkäsi veljentyttärelleen. "Olen huomannut saman. Kummallista...sodan jälkeen he kai ovat ajautuneet omille teilleen, mutta palaavat toivottavasti vielä takaisin." Yukimura sanoi ja kuunteli sitten ympäristöään. Hiljaista oli. Vai oliko...?

Uros käveli vähän matkan päähän ja loikkasi häntä puolta korkeammalle kivelle seisomaan. Jokin oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Uros siristi silmiään. Oliko tuolta tulossa joku? Samassa rummuttavat askeleet saivat Yukimuran silmät lennähtämään apposen auki. "Villisika...varo!" Yukimura huusi, sillä valtava järkäle oli tulossa juuri heitä kohti, eikä aikonut pysähtyä. Pian syykin selvisi; jokin jahtasi sitä, mutta mikä?

Bellatrix

Naaras nyökkäsi pienesti setänsä vastaukselle ja tuli nyt vasta harkinneeksi sitä vaihtoehtoa. Tämän huolestuneisuus kuitenkin katosi, kun se huomasi uroksen tarkkailevan ympäristöä. Ainakaan mitään ei kuulunut, joten miksi uros oli yhtäkkiä valpastunut? Naaras valpastui myös ja nousi seisomaan huomatessaan setänsä loikkaavan kiven päälle lähellä. Pian alkoikin kuulua tutun kuulista rummutusta muistuttavat juoksuaskeleet.

Bellatrix käveli kiven lähelle ja huomatessaan villisian, se hyppäsi uroksen viereen kivelle? Villisika ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoi nopeasti matkaansa näistä välittämättä. Sen käytös viittasi naaraan mielestä siihen, että sitä jahtasi jokin eläin. Pian Bellan kuonoon kantautui tutun vaarallinen haju. Se sai naaraan luonnostaan paljastamaan hampaansa. Pian kuuluikin metsästä vihaisen karhun karjuntaa. Bellatrix käänsi katseen setäänsä ja kuunteli myös samalla karhun lähestyviä askelia. "Mitä teemme? Tapammeko me sen täällä?" Naaras kysyi ja valmistautui taistelemaan, jos karhu ilmestyisi yhtäkkiä paikalle.

Yukimura

Uros, joka tunnettiin hurjapäänä, osoitti nyt kuitenkin hiukan suvulleen tuttua viisautta ja pudisti päätään veljentyttärelleen. Karhun tappaminen kaksin voisi olla liian vaarallista, vaikka tuo yksilö ei mikään jättiläinen ollutkaan. Yukimura seurasi sivusta, kun karhu ketterästi tavoitti villisian ja kaatoi tuon kevyesti maahan.

Sen sijaan, että karhu olisi jäänyt heti ruokailemaan, se käänsi kylmät silmänsä Yukimuraan. Kahden eri lajia olevan eläimen katseet kohtasivat hetkeksi, ja Yukimura tajusi jotain kauheaa, kun karhu käänsi katseensa taas eteenpäin ja lähti löntystelemään menosuuntaansa. "Se menee kohti Gajyota!" Yukimura huudahti. Karhu oli saatava muuttamaan suuntaansa, sillä Gajyolla pidettiin tällä hetkellä sodasta toipuvia sotureita. "Tule, suunnitelmiin tuli juuri muutos!" Yukimura huudahti ja loikkasi alas kiveltä, lähtien suunnistamaan kohti karhua.

Bellatrix

Naaras ei pettynyt mitenkään huomatessaan setänsä pudistavan kieltävästi päätään. Olisi ollut todella riskialtista tappaa kahdestaan karhu. Vaikka nämä kaksi olivatkin sukua karhukoirille. Bellatrix seurasi karhun liikkeitä ja huomasi sen olevan aika nuori yksilö. Ei vielä täysikasvuinen, mutta ei pentukaan. Ketterästi karhu lopulta tavoitti saaliinsa ja kauan ei villisika elänyt. Jostain syystä karhu ei kuitenkaan syönyt saalistaa.

Naaras katsoi kysyvästi setäänsä, mutta huomasi sen katsovan karhua keskittyneesti. Bellatrix huomasi karhun katsovan jostain syystä urosta hetken ajan silmiin. Karhu käänsi pian katseensa ja lähti kävelemään kohti Gajyota. Varmistus asiaan tuli, kun Yukimura huudahti sen menevän juuri sinne. Silloin naaras tajusi jotain kauheaa. Gajyolla pidettiin haavoittuneita sotureita, jotka vielä toipuivat vammoistaan.

Setänsä käskystä naaras loikkasi alas kiveltä ja lähti juoksemaan uroksen perässä kohti karhua. Bellatrix nopeutti vauhtiaan ja pian se juoksi setänsä vieressä? "Onko sinulla suunnitelma, miten tapamme karhun kahdestaan?" Naaras kysyi ja nyt karhukin huomasi, että sitä seurattiin. Karhu kääntyikin ja nousi uhkaavasti takajaloilleen.

Yukimura

Itse asiassa Yukimuralla ei ollut aavistustakaan. Karhun noustessa takajaloilleen heitä kohti, uros jarrutti nopeasti ja katsoi Bellatrixia. "Yritetään vain muuttaa sen suuntaa, tappamiseen menee kaksin liikaa aikaa ja energiaa..." Yukimura vastasi ja syöksyi sitten kohti karhua. Ketterästi uros väisti tuon vasemman etukäpälän iskun ja näykkäsi karhua niin lujaa kuin jaksoi toisesta takajalasta. Karhu ärjähti raivoissaan ja yritti huitaista Yukimuraa uudelleen, mutta koira oli suuremmalle karhulle liian nopea. Yukimura kiersi karhun vielä uudelleen ja tarrasi tuota uudelleen jalkaan, saaden karhun ärsyyntymään entisestään. Uros loikkasi sitten sivuun ja juoksi kohti Bellatrixia. Suunnitelma onnistui, ja karhu lähti seuraamaan. "Nopeasti, meidän on saatettava se kauas." Yukimura huudahti. Karhu voi myös palata saaliilleen, joten se on ehkä tapettava.. Yukimura tajusi, mutta tuskaili vain sitä, että kahdestaan karhun kaato oli hyvin hankalaa.