paluu taistelusta

blue

Blue hölkkäsi hänen laumansa päämajaan. Blue  asteli sisään taloonsa ja nukahtaa. Bluen sotureita oli kuollut 70, mutta blue ei välityänyt siitä. Blue ajatteli vain kannibaalien tuhoamista. Yhtäkkiä bluen sotilas saapui kertomaan että laumalla ei ole ruokaa. Blue käski metsästäjien hakea ruokaa. Sitten blue ajatteli elämäänsä lauman johtajana. Blue mietti onko hänen laumallaan muulla tavoitetta kuin vihollisen tappaminen. Blue alkoi hartaasti miettiä luopumista laumastaan. toisaalla joku bluessa sanoi " et voi lähteä." Blue katseli laumaansa hänellä ei ollut ketään kenelle luovuttaa johtajan paikka. sitten blue mietti mitä hän tekisi kulkurina. sitten blue katsoi yhtä sotilastaan joka meni metsään blue lähti seuraamaan häntä. Blue katsoi kauempaa kun sotilas harjoitteli. Blue astui esiin " mikä on nimesi?" Blue kysyi toiselta " johtaja olen tyson liityin laumaasi ensinmäisenä olin silloin 2 vuotta vanha." Tyson sanoi bluelle hän olisi ehkä sopiva johtaja. blue ajatteli "Kuuntele tarkkaan luovutan paikkani sinulle." Blue kertoi toiselle itku kurkussa "mitä?" tyson kysyi hän ei ollut uskoa korviaan "niin sano laumalleni että karhu tappoi minut ja jos joku vastustaa sinua tapa hänet." Blue sanoi ja juoksi pois. "Johtaja! Muista että jos haluat joskus takaisin johtajaksi luovutan paikkani." Tyson huusi vielä bluen perään. Blue juoksi syvälle metsään pari kyyneltä tippui maahan, mutta blue kovettui jälleen ja jatkoi matkaa eteenpäin ilman määrän päätä. Tyson ulvoi kaikki koolle " blue on kuollut! Minä otan johtajan paikan. "onko johtaja kuollut?" kuului monen sotilaan suusta. "Minä otan johtajan paikan et sinä!" Huusi yksi soturi jonka nimi oli roy. "Sitten taistelet minua vastaan!" Tyson huusi samalla hän hyppäsi roytä kohti ja viilsi tämän kurkun auki.

//Blue poistuu.//