Lomalla Suomessa (Kaksinpeli, Hopsufani)

Tähän mennessä tapahtunutta...
Mai ja Yuganda olivat Main tädin Sumikon luona Yamanashissa, kun he kohtasivat Yugandan vanhan ystävän Windyn. Windy lupasi viedä uuden perheen lomalle Suomeen. Mai ja Yuganda lensivät pentujensa ja Windyn kanssa lentokoneen kyydissä Suomen pohjoisosiin ja nyt perhe on saapunut lumiseen määränpäähänsä...

Mai
"Miten kaunista!" Mai huokaisi kävellessään lumessa. Vilpoinen tuuli puhalsi hänen turkkiaan vasten ja aurinko häikäisi Main ruskeita silmiä. Pennut leikkivät syvässä lumihangessa nauraen.
"Kaikki on ihan valkoista!" Bryn huusi innoissaan ja loikkasi Samanthan päälle. Rhydian nauroi ja juoksenteli vanhempiensa jaloissa.
"Täällä on hauskaa!" Rhydian huudahti. Léonie katsoi Windyä iloisena.
"Milloin näemme lentävät sudet, eikun... Roven... Revin... Äh. Re-von-tulet... Juu! Ne!" Léonie kysyi.

"Näette ne illalla.", Windy vastasi. Yuganda käveli Main vieressä ja antoi tälle pienen suukon. "Tätä paikkaa ihmiset kutsuvat Lapiksi.", Windy opetti. Tabitha leikki lumessa iloisena veljensä Takeshin ja siskonsa Mélanien kanssa. Yuganda katseli taivaalle ja kysyi Windyltä millaisia paikalliset koirat ovat.

Mai
Mai punastui ja painautui Yugandan kehoa vasten. Shiro henkäisi ja katsoi taivaalle.
"En malta odottaa!" Shiro sanoi. Windy katsoi Yugandaa.
"Koirat tällä alueella ovat hyvin kohteliaita. Heihin on helppo tutustua ja heistä saatte hyviä ystäviä." Windy kertoi. "Sinun pitäisi ainoastaan varoa karhuja ja hirviä täällä, sillä koiraeläimet eivät hyökkää. Ainakaan turistien kimppuun." Mai hymyili Yugandalle.
"Kuulostaa mukavalta." Mai sanoi. Windy osoitti tassullaan eteenpäin.
"Tuolla kauempana on kylä missä asuin. En ole ihmisten omistama, mutta monet ystäväni ovat." Windy sanoi.

Yuganda punastui Main painatuessa häntä vasten, samalla Yuganda kuunteli Windyä. "Lähdetään tapamaan ystäviäsi.", Yuganda ehdotti. Yuganda seurasi Windyä kylään, pennut juoksentelivat heidän jaloissaan. Vähän ajan kuluttua Windy pysähtyi ja osoitti vihreää taloa. "Ystäväni Salama asuu täällä.", Windy kertoi. Windy otti puolet pennuista selkäänsä ja hyppäsi puuaidan yli, Yuganda ja loput pennut seurasivat. Heidän päästyään aidan yli Yuganda kuuli askelia, puolivuotias lapinporokoira tuli tervehtimään heitä.

Mai
Akita seurasi muita ja pian he kohtasivat lapinporokoiran. Nuori koira hymyili heille.
"Windy! Kuinka mukava nähdä taas!" Koira sanoi. Windy katsoi Maita ja Yugandaa.
"Tässä on Salaman poika, Miku. Hän on myös tältä alueelta kotoisin." Windy sanoi ja katsoi Mikua. "Miku, tässä ovat ystäväni Japanista: tämä on Mai ja tämä on hänen puolisonsa Yuganda. Nämä karvapalloa ovat heidän lapsiaan." Mai tervehti Mikua. Miku heilautti häntäänsä.
"Jos etsitte isää, niin hän ei ole täällä. Hän lähti tunturiin, poroja tarkastamaan." Miku kertoi. "Kuulemma isä joutui jonkun toisen koiran kanssa tappeluun, ja nyt tämä koira haluaa kostaa viemällä kaikki poromme. Isä joutuu käymään tunturissa päivättäin." Miku istahti alas ja huokaisi. "Ajat ovat kovat..."

Yuganda kuunteli Mikun kertomusta ja sanoi haluavansa auttaa, jos se oli mahdollista. Pennut leikkivät Mikun kanssa, ilta tuli ja taivaalle ilmestyivät revontulet monissa väreissä. "Kaunista.",Yuganda sanoi.

Mai
Mai katseli taivaalle kun revontulet ilmestyivät. Main kasvoille nousi hymy.
"Ne ovat kauniimpia kun kuvittelin..." Mai huokaisi. Rhydian alkoi haukkua innoissaan.
"Lentäviä susia!" Rhydian huudahti. Muut pennut alkoivat myös haukkua ja nauraa, yrittäessään jahdata taivaalla tanssivia valoja.

"Ne ovat kauniita, mutteivat yhtä kauniita kuin sinä.", Yuganda sanoi Maille ja kävi makuulle. Miku haukotteli ja kävi nukkumaan.

Mai
Mai punastui ja käpertyi Yugandan viereen nukkumaan. Pennut romahtivat vanhempiensa viereen nukkumaan.

Yugandakin kävi nukkumaan. Seuraavana aamuna Yuganda heräsi siihen kun Mikun omistajaperhe ihmetteli vieraita koiria. Pikkutyttö tuli antamaan Yugandan perheelle aamiasta ja kutsui Yugandaa Takuksi.

Mai
Akkitanarttu heräsi ihmisten ääneen. Mai ei luottanut ihmisiin, joten perääntyi, työntäen pentuja taaksepäin. Mai kuitenkin huomasi että ihmiset eivät tehneet pahaa, joten Mai uskaltautui syömään. Perheen pikkutyttö silitti Maita korvien takaa ja katsoi isäänsä.
"Isi? Voinko viedä Takun ja Lillin kotiin?" Tyttö kysyi. Mai ei ymmärtänyt kieltä, ja jatkoi syömistä.

Yuganda selitti Maille mitä tyttö oli sanonut ja selitti syntyneenä lemmikiksi. Pikkutytön isä suostui mutta sanoi että lapset saavat pitää koiria viikon. "Nyt meillä on oiva tilaisuus tutustua ihmisiin ja koiriin enemmän.", Yuganda sanoi huolettomasti ja antoi tytön silittää itseään.

Mai ja Tabitha
Mai järkyttyi ensin, mutta rauhoittui nähdessään miten rauhallinen Yuganda oli. Mai päätti rohkaistua ja antoi ihmisten silittää tätä.

Tällä välin Tabitha oli hiipinyt pois ihmisten ja muiden pentujen luota, ja piiloontunut Yugandan taakse. Tabitha katsoi ihmisiä täristen.
"Isä....? Mitä nuo ovat?" Tabitha kysyi hiljaa ja katsoi ihmisiä. "Eivät näytä koirilta..." Tabitha ei ollut koskaan kuullutkaan ihmisestä, ja pentu oli kauhun vallassa. Tabitha tarttui äitinsä häntään ja alkoi vetää. "Äiti.... Mennään pois! Minua pelottaa..." Mai katsoi tytärtään.
"Ei ole mitään hätää... Tule tutustumaan!" Mai sanoi. Tabitha pudisti päätään.
"En varmasti!" Tabitha sanoi ja piiloontui lähimmän lumikasan taakse.

Yuganda päätti rohkaista tytärtään ja käveli tämän luokse, Yuganda selitti että tämä ihmiset olisivat heille kilttejä, eikä heitä tarvitsisi pelätä. Yuganda käveli takaisin Main ja muiden pentujen luokse ja kehotti Tabithaa seuraamaan.

Tabitha ja Mai
Tabitha pudisti päätään, ja pysyi visusti piilossa. Yhtäkkiä narttu huomasi isoveljensä Rhydianin tutustuvan ihmisiin ja pieni liekki syttyi Tabithan sydämessä. Tabitha ei koskaan ollut pitänyt isoveljestään ja kilpaili usein tämän kanssa. Narttu tuhahti ja käveli vapisten nuoren tytön luokse. Tyttö silitti pentua ja naurahti.
"Takulla ja Lillillä on poikasia!" Tyttö naurahti. Tabitha rentoutui hieman, mutta sisällä narttu pelkäsi ihan kamalasti. Tyttö rapsutti Tabithan korvia. "Annan tälle nimeksi Ruusu." Tyttö sanoi. Mai hymyili ja istui Yugandan viereen.
"Hyvä kokemus lapsille..." Mai sanoi.

"Niin on.", Yuganda sanoi ja lähti seuramaan pikkutytön perhettä sisälle. Sisällä Yuganda ravisteli lunta turkistaan. Miku oli seurannut heitä sisään ja leikki tytön isoveljen kanssa.

Mai ja Tabitha
Koirat asettuivat lattialle makaamaan, kun perheen isä toi niille vettä. Yhtäkkiä ulko-ovi rämähti auki ja noin 20-vuotias nuori mies syöksyi sisälle. Ulkoota kuului koirien murinaa ja haukuntaa. Nuori mies oli kalpea kuin lakana.
"Isä! Ne porovarkaat usuttivat koiransa Salaman kimppuun! Tule äkkiä!" Mies ei jäänyt odottamaan vastausta vaan syöksyi taas ulos. Perheen isä meni kalpeaksi ja nappasi aseensa seinältä. Mies oli metsästäjä, ja Salama oli sekä metsästyskoira ja porokoira. Mies katsoi muita.
"Pysykää täällä! Älkää päästäkö Mikua ulos! Se koira on paras koiristani, enkä halua että se menehtyy!" Mai katsoi Yugandaa. Narttu ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta ulkoota kuului taistelun ääniä, ja Mai arveli jonkun tarvitsevan apua.
"Meidän pitäisi varmaan myös mennä!" Mai sanoi ja nousi ylös. "Miku! Vahdi pentuja! Me menemme hoitamaan tämän!" Mai syöksyi ulos Yuganda kannoillaan (?).

Tabitha katsoi hiljaa kun tämän vanhemmat syöksyivät ulos (?). Tabitha kuuli muita koiria ulkona ja halusi mennä apuun. Silloin kun kukaan ei katsonut, Tabitha livahti ulos myös.

Yuganda syöksyi Main perässä ulos ja kertoi mitä oli tapahtunut. Yuganda murisi kun näki kaksi noin 30-vuotiasta miestä kahden koiran kanssa varastamasta koiria. Nuoren pojan isä käski poikaansa huolehtimaan Salamasta ja latasi aseensa.

Mai ja Tabitha
Mai katsoi haavoittunutta Salamaa.
"Oletko kunnossa?" Mai kysyi. Salama ähkäisi kun tämän selässä oleva haava alkoi vuotaa taas.
"Pyydän... Auta ystäviäni... He eivät uskalla puolustautua..." Salama sanoi. Mai halusi syöksyä pahantekijöiden kimppuun, mutta ei uskaltanut, sillä pelkäsi vahingossa satuttavansa pelosta täriseviä koiria. Windy oli myös saapunut paikalle ja paimensi jäljellä olevien koirien kanssa pelästyneitä poroja kauemmas ihmisistä.

Pojan isä kiristi hampaitaan.
"Senkin ärsyttävät iilimadot! Ensin varastatte poroni, ja nyt yritätte vohkia parhaat koirani!" Mies ärähti. Kaksi muuta vain naurahtivat.
"Älä rasita itseäsi, vanha ukko! Nämä kaunokaiset kuuluvat nyt meille!" Toinen miehistä nauroi räkäisesti.

Tabitha tarkkaili tilannetta hiukan kauempaa. Pentu ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta ihmisten raivokkaasta keskustelusta päätellen, Tabitha arveli kahden nuoremman miehen olevan pahantekijöitä. Tabitha halusi auttaa koiria, mutta ei tiennyt miten. Yhtäkkiä narttu huomasi terävän puunoksan maassa ja muisti isänsä katanan. Täristen, Tabitha nosti kepin hampaisiinsa ja käveli pari askelta eteenpäin. On näytettävä että olen soturi! Pentu ajatteli ja syöksyi eteenpäin hirmuisella vauhdilla. Tabitha oli täysin peloissaan, mutta rohkeus alkoi ottaa valtaa.
"Täällä, kurja kaksijalkainen!" Tabitha haukahti. Narttu tiesi etteivät ihmiset ymmärtäisi häntä, mutta raivokas haukahdus sai ihmiset hätkähtämään. Toinen varkaista katsoi pentua.
"Mistä tuo rääpäle ilmestyi?!" Mies älähti. Tabitha syöksyi kohti ihmistä, terävä keppi suussaan. Mai näki tyttärensä ja kauhistui.
"Tabitha! Ei!"

Yuganda katsoi järkyttyneenä Tabithan hyökkäystä. Yuganda päätti toimia hyökkäsi toista miestä kohti, Yuganda puraisi miestä jalkaan. "Samperin rakki!", mies huusi ja löi Yugandaa selkään. Yugandaa sattui mutta hän ei luovuttanut. Perheen isä ampui varoituslaukauksen.

Tabitha ja Mai
Tabitha ei välittänyt vanhempiensa varoituksesta ja iski kepin toisen miehen nilkkaan. Mies ärähti kivusta.
"Hemmetti sentään! Käske koirasi pois kimpustamme, vanhus!" Mies huusi perheen isälle. Tabitha päästi irti kepistä ja hyppäsi ylemmäs. Tabitha sai otteen miehen kädestä ja upotti hampaansa tämän käteen. Mies karjahti ja heitti Tabithan maahan. Pentu vinkaisi, mutta sai otteen miehen kengästä.

Silloin Mai suuttui. Ihmiset löivät tämän perheenjäseniä, ja hän ei tehnyt mitään. Mai ulvaisi pelokkaalta koirille.
"Väistäkää! Paetkaa!" Mai huudahti varoitukseksi ja syöksyi ihmisiä kohti. Koirat havahtuivat ja pääsivät vapaaksi. Niin pääsivät miehetkin, mutta kaksikko pelkäsi koiria niin paljon, että he pötkivät pakoon. Mai käveli Yugandan luokse ja painoi itsensä uroksen mustaa Turkkia vastaan (?). "Oletko kunnossa, Rakas?" Naaras kysyi. Tabitha huohotti ja raahautui vanhempiensa luokse.

Yuganda hämmästyi kun Mai painautui häntä vasten, koska hän oli hieman pyörryksissä. "Olen kunnossa, entä te?", Yuganda sanoi. Hetken Yuganda ajatteli kuinka rohkea Tabitha oli ollut. Yuganda nousi hitaasti maasta ja katsoi kysyvästi pentuja ja sitten Maita. "Rohkeaa, kulta.", Yuganda sanoi Tabithalle. "Muistutat erästä ystävääni, hänen nimensä on Kakashi. En ole kuitenkaan nähnyt häntä pitkään aikaan" Vanhus oli lähtenyt poikansa kanssa eläinlääkäriin Salaman kanssa ja Miku käveli heidän luokseen. Yuganda kertoi kaupungista joka sijaitsi metsän laidassa Kitamin lähellä. Ihmisninjat asuivat kaupungissa ja kouluttivat koiria, joita kutsuttiin Koirasamuraiksi. "Minä olen saanut samurain koulutuksen, asuin kaupungissa ennen kuin liityin Akuman laumaan.", Yuganda kertoi.

Tabitha ja Mai
"En tiedä..." Tabitha sanoi huohottaen. Sitten narttu huomasi että muut sisarukset katsoivat tätä ällistyneenä. Tabitha yskäisi ja nousi ylös ylpeänä. "Tarkoitan... Olen täysin kunnossa! Näytin noille riivatuille kiusankappaleille kuka on pomo!" Pentu naurahti. Mai nuolaisi pentua ja hymyili.
"Olet todellakin isäsi vertainen soturi." Mai sanoi. Tabitha punastui ja katsoi isäänsä. Tabitha ei usein tehnyt näin isoja asioita.
"Kiitos, isä..." Tabitha sanoi.

Muut kuuntelivat Yugandan kertomusta. Mai hymyili.
"Mehän voisimme mennä sinne kun palaamme Japaniin." Mai ehdotti.

"Ajattelin samaa kultaseni.", Yuganda sanoi. Miku oli haltioissaan. Naapurin vanha suomenlapinkoirapari tuli juttelemaan. "Voi tuota nuoruuden intoa.", Vanhempi uros sanoi. "Jos haluat mennä, voimme kertoa vanhemmillesi.",naaras sanoi. Miku nyökkäsi into loisti hänen silmistään kun hän kääntyi Yugandan, Main ja pentujen puoleen. "Saanko lähteä mukaan?", Miku kysyi. Yuganda kuiskasi jotain Mikun korvaan. "Niinkö? Upeaa!", Miku huudahti kuullessaan että joka maassa on oma koirien koulutus paikka.

Mai ja Tabitha
Mai iski silmää Mikulle.
"Tulet pitämään Japanista, jos tulet mukaamme." Mai sanoi iloisena. Tabitha nyökkäsi.
"Se on tosi sievä paikka! Paljon vuoria ja metsiä kaikkialla!" Pentu heilutti häntäänsä.