Yksinäinen kulkija (Avoin kaikille)

Kurotora

Vanha kai oli päättänyt lähteä pitkästä aikaa vierailemaan kotiseudullaan. Kurotoran askeleet olivat koko ajan varmempia sen edetessä kohti kotia. Kurotora tunsi elinvoiman virtaavan kehoonsa. Kuin kai olisi ollut nuori taas.

Metsän muuttuessa vehreämmäksi, Kurotora tajusi tulleensa perille. Kai katseli ympärilleen, ja haisteli loppusyksyn tuoksua sulkien hetkeksi silmänsä. Kurotora saattoi nähdä hänet vuosia sitten juoksemassa veljiensä rinnalla, ja pystyi jopa tuntemaan villisian pehmeän nahan hampaissaan heidän kaataessaan suuren saaliinsa helposti. Kurotora nuolaisi huuliaan, vatsan murahtaessa nälästä ilmoittaen. Kai päätti kuitenkin levähtää hetken matkan jälkeen, ja asettui makaamaan puun varjoon.

Yhtäkkiä Kurotoraan iski valtava ikävän tunne. Hän oli ainoa hengissä oleva kolmesta tiikeriveljeksestä, hornan hurtista, joiden voimat vastasivat aikoinaan jopa sataa koiraa. Kyynel vierähti vanhan kain poskelle, ja Kurotora painoi päänsä käpäliensä väliin. Akatora...Chutora... Kurotora ajatteli mielessään. Vaikka kai oli aina niin vahva ja esitti urheaa, päätti Kurotora antaa nyt itsellensä hetken purkaa tunteitaan kyyneleiden virratessa ainoasta näkevästi silmästä poskelle.

Risuku oli tullut kävelylle metsään ja haisteli syksyn tuoksuja. Nuorukainen käveli, kunnes saapui mäelle. Risuku kuuli askeleita ja ihmetteli kuka sieltä tulisi.

Kurotora

Vanha kai nousi pian ylös. Kyyneleet olivat turvottaneet silmää ja uroksen poski oli aivan märkä. Kurotora veti syvään henkeä ja lähti jatkamaa matkaansa syvemmälle metsään.

Pian kai haistoi toisenkin kulkijan. Hetkeksi urokselle tuli päälle suojeluvaisto metsää kohtaan, mutta nähdessään Risukun, Kurotora rauhoittui. Oikeastaan kaita alkoi hieman nolottaa, jos Risuku sattuisi huomaamaan hänen itkeneen. Uros yritti vaikuttaa normaalilta katsellessaan nuorukaista. "Hei. Mitä sinä täällä teet?" Kurotora kysyi.

"Lähdin kävelylle.", Risuku vastasi ja käveli vanhan kain luokse. "Kotimetsänne on todella kaunis.", nuorukainen sanoi. Risuku käveli mäkeä alas ja kysyi Kurotoralta mitä eläimiä alueella on, sillä nuorukaisella oli nälkä.

Kurotora

Kurotora hymyili nuorukaiselle. Metsä oli todellakin kaunis, siitä uros oli samaa mieltä. Kun Risuku käveli lähemmäs, Kurotora käänsi katseensa eteenpäin, peitelläkseen aikaisempaa tunteenpurkaustaan. "Täällä on paljon riistaa. Villisikoja täältä löytää useammin kuin mistään muualta." Kurotora sanoi nauraen, muistellessaan Ohun joukkojen tapaamista ensimmäisen kerran. "Itse asiassa, tapasimme Ginin ja muun Ohun joukon ennen liittymistämme juuri tässä, kun olimme Akatoran ja Chutoran kanssa kaataneet villisian." Vanha kai kertoi, osoittaen käpälällään aukiota, jolla he miltei seisoivat.

"Villisian metsästys on haastavaa, eikä minusta varmaan yksin ole siihen enää. Mutta täällä oleskelee ympäri vuoden pari peuralaumaa, ja metsälintuparvet ruokailevat usein lammen rannalla." Kurotora jatkoi, ja katsoi sitten Risukua. Vanhuksen katseessa oli suoraa intoa, sen kysyessä seuraavan kysymyksensä:"Lähdetäänkö metsälle?"

"Lähdetään vain.", Risuku sanoi innoissaan ja käveli Kurotoran vierellä. Hetken kuluttua Risuku kuuli rapinaa pensaikosta. Villisika käveli esiin ja Risuku nyökkäsi Kurotoralle merkiksi.

Kurotora

Vanha kai oli innoissaan, ja tunsi veren virtaavan kohisten suonissaan. Uros käveli rauhallisesti eteenpäin, ja kuullessaan rapinaa, valmistautui.

Villisian kävellessä esiin, Kurotora jännittyi. Se vilkaisi nopeasti Risukuun, joka nyökkäsi merkiksi, mutta vanha kai pudisteli päätään. Villisika olisi liian kova vastus nuorelle Risukulle, vaikka se ei iso ollutkaan. "Parasta, kun peräännymme hitaasti. Se voi hätääntyä, ja juosta suoraan kohti.." Kurotora kuiskasi hiljaa. Uros ei tahtonut vaarantaa nuoren soturin henkeä.

Yhtäkkiä villisika huomasi heidät. Kuten Kurotora aavistikin, se päästi kamalalta kuulostavan kiljahduksen ja lähti rynnistämään suoraan heitä kohti. "Varo!" Kurotora huudahti, kun villisika otti kohteekseen pienemmän Risukun.

Risuku väisti villisian iskun ja villisika osui pää edellä puuhun. Villisika pyörtyi ja Risuku tarttui villisikaa kurkkuun, Risuku tukehdutti villisian ja rupesi syömään.

Kurotora

Kurotora oli aivan varma, että villisika törmäisi Risukuun. Vanha kai lähti juoksemaan kohti nuorukaista, heittääkseen tuon pois tieltä. Risuku oli kuitenkin nopeampi, ja väisti viime hetkellä villisian iskun. Kurotora katseli sivusta yllättyneenä, kun villisika törmäsi valtavalla voimalla puuhun, ja nuorukainen viimeisteli homman.

Hetkeen Kurotora ei edes tajunnut, mitä tapahtui. Risukun alkaessa syömään Kurotora asteli lähemmäs saalista. "Olet taitava metsästäjä. Kuka sinua on opettanut?" Kai kysyi.

"Yukimura, hän on kummini.", Risuku vastasi syödessään. Syötyään Risuku katsoi vanhaa kaita ja kysyi kiinnostaisiko tätä nähdä hänen ensimmäinen oma tekniikkansa.

Kurotora

Vanha kai ei tiennyt Yukimuran olevan Risukun kummi, mutta se selitti Risukun hyvät metsästystaidot. Kurotora nyökkäsi. "Vai sillä tavalla. Metsästät kohta häntäkin paremmin." Kurotora kehui. Risukun ehdottaessa uuden tekniikkansa näyttämistä, kai otti itselleen palan lihaa ja keskitti huomionsa nuorukaiseen. "No, näytä toki." Kurotora kehotti syödessään.

// Tule muuten jatkamaan Kawashimilla tuonne sotakoirien peliin ^^ //

Risuku tarttui itseään hännästä ja alkoi pyöriä battogaa muistuttavalla tavalla kohti puuta. Pyörimäliike katkaisi puun. Risuku loikkasi puun päälle ja hymyili. "No, miltä näytti?", nuorukainen kysyi.


//Tulen.//

Kurotora

Vanha kai katseli Risukun tekniikkaa. Sen sijaan, että vanhus olisi ollut pelkästään vaikuttunut, Kurotora oli enemmänkin huolissaan. "Hieno tekniikka. Onko Yukimura opettanut tuonkin?" Kurotora kysyi. Eivät kai akitasuvun jäsenet jakaneet battougaansa kenelle tahansa? Kai katseli puuta, joka oli katkennut iskun voimasta. Ei se yhtä voimakkaalta näyttänyt kuin Zetsu Tenrou Battouga, mutta Risukukin oli vasta nuori. Onnekseen toinen oli Ohun soturi.

"Ei, kehittelin tämän itse. Yritin muokata tämän Neck the Killingistä. Iskun nimi on Hoīru no hakai.", Risuku kertoi ja loikkasi alas. Risuku käveli läheiselle joelle juomaan.

Kurotora

Vanha kai rauhoittui heti, kun kuuli Risukun kehitelleen tekniikan itse. "Se on hieno tekniikka." Kurotora kehui, ja söi lihanpalansa loppuun.

Kurotora haukotteli. Vatsa täynnä alkoi jo vähän väsyttämään. Vanha kai venytteli, muttei aikonut vielä lähteä lepäämään. "Deserthän oli isäsi, eikö niin?" Kurotora kysyi ohimennen. Se ei ollut asiasta ihan varma, joten päätti varmistaa sen nuorukaiselta.

"Kyllä, hän on isäni. Oletko tavannut hänet?", Risuku sanoi ja haukotteli itsekkin. Risuku vakavoitui, kun sen mieleen tuli eräs asia. "Isä kertoi, että gajyon alueella elää 1000 soturin koiralauma, joka suunnittelee Aasian valtausta.", Risuku kertoi huolissaan.

Kurotora

Vanha kai pudisteli päätään. "Olen vain nähnyt hänet pari kertaa ohimennen." Kurotora kertoi, ja kuunteli sitten Risukun sanoja vakavana. "Vai niitä ne koirat siis olivat...no, onneksi Ohun sotureita yli puolet enemmän. Toivottavasti he eivät keksi liittoutua Harakirin sotureiden kanssa...silloin olemme pulassa..." Kurotora sanoi huokaisten. Kai toivoi palavasti, että Ohun vastoinkäymiset viimein loppuisivat.

Risuku nyökkäsi. "En usko että he liittoutuvat Harakirin sotureiden kanssa.", Risuku sanoi ja hymyili sitten. Risuku juoksenteli hetken lintujen perässä, mutta sitten hän kuuli juoksuaskelia. Nuori harmaaturkkinen kai juoksi paikalle. Väsyneenä kai läähätti ja katsoi Kurotoraa ja kysyi: "Oletko Kain Kurotora?" Nuori kai kävi makuulle ja selitti olevansa Nobutoran poika Ishimaru.

Kurotora

Kurotora nyökkäsi ja toivoi Risukun sanojen käyvän toteen.

Yhtäkkiä paikalle juoksi tuntematon kai koira, ja Kurotoran mielenkiinto heräsi. "Nobutoran poika? Missä Nobutora on?" Kurotora kysyi. Kai kaipasi kovasti sukulaisiaan, ja siksi olikin hyvin innoissaan tavatessaan pojanpoikansa. "Kyllä, minä olen Kurotora." Vanha kai tajusi lopulta vastata Ishimarun kysymykseen.

"Isä lähti hakemaan Ohulle apua kuultuaan kannibaalilaumasta. Hän pyysi että tulisin kertomaan sinulle isoisä", Ishimaru selitti. Risuku kuunteli kaiden juttelua ja ishtasti. Risuku mietti mitä tekisi, jos kannibaalit tulisivat Ohuun.

Kurotora

Vanha kai kuunteli tarkkaan, mitä toisella oli sanottavanaan. "Vai että apua..." Kurotora sanoi itsekseen. "Hienoa. Ohu tarvitsee nyt kaiken mahdollisen avun. Harakiri laumoineen nousee vielä, eivätkä Ohun voimavarat liitä kahden lauman torjumiseen." Kurotora sanoi, ja katsoi sitten Risukuun. "Tässä on muuten Risuku. Hänkin on Ohun soturi - tai tuleva sellainen." Kurotora sanoi ja naurahti.

Ishimaru nyökkäsi ja tervehti Risukua. Ishimaru lähti kävelemään kohti Kofua ja selitti Kurotoralle että menee tapaamaan äitiään. "Voimmeko mennnä mukaan?", Risuku kysyi ja katsoi vanhaa kaita. Ishimaru pysähtyi, kun kuuli Risukun haluavan mukaan.

Kurotora

Vanha kai naurahti innokkaille nuorukaisille, ja niinkin kovasti kuin Kurotora olisi halunnut lähteä mukaan, oli tämä aivan liian väsynyt. "Olen pahoillani...minusta ei taida olla nyt matkantekijäksi. Mutta sinähän voit ottaa Risukun mukaasi?" Kurotora kysyi, katsoen ensin Ishimarua, sitten Risukua. "Poikkeatte sitten tätä kautta takaisin. Ajattelin jäädä tänne joksikin aikaa." Kai sanoi.

Ishimaru otti Risukun mukaansa ja he lähtivät kylään. Puolen tunnin kuluttua Risuku palasi ja selitti että Ishimaru oli jäänyt äitinsä luokse.

Kurotora

Kai ehti puolen tunnin aikana nukahtaa hetken. Kurotora heräsi Risukun paluuseen. Toisen kertoessa Ishimarun jääneen äitinsä luo, kai huokaisi pettyneenä. "Aikoiko hän käydä vielä täällä päin?" Kurotora kysyi sitten. Kai kaipasi kovasti sukulaisiaan, ja tapasi mielellään myös lapsenlapsiaan ennen kuolemaansa.